sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Hyvää Uutta Vuotta!

Jouluinen joulu meni kiireineen taas niin nopeasti ohi.
Kyllä sitä joulua valmistellaan ainakin minun perheessäni parisen viikkoa, eli Itsenäisyyspäivästä jo touhut alkavat piparien paistoineen. Ja sitten se onkin kohta jo ohi.  Paljon työtä, hmh, parin päivän takia. Mutta, onhan se juhlavaa ja ihanaa istua ja kokoontua koko perheellä joulupöytään nauttimaan yhdessäolosta ja kaikista itse tehdyistä herkuista.

Joulusta vielä jouluisemman teki tänäkin vuonna jo 2-vuotias lapsenlapseni, Karla Mikaela, mummin tähtisilmä, ja kaikkien silmäterä.  Ihmetystä oli niin monenlaista pienellä tytöllä, herkkuineen, joulusaunoineen...ja ...lahjoineen. Parasta oli nuken rattaat, joita sitten "työntää" silmät loistaen.

Yllätyksiä mahtui sitten välipäiviin: soitettiin peruutusajasta polven pieneen operaatioon.
Ja nyt on sitten kyynärsauvat tuolla nurkassa,  osaan niitä käyttää, mutta en ole onneksi niitä paljoa tarvinnut.  Pientä treenaamista polvi kyllä tarvitsee, mutta muuten on parantunut tähän mennessä hyvin.  Homeopaatti-ystäväni, Katja, antoi minulle tarkat ohjeet Arnicasta ja Rhustoxista, joita nyt olen sitten napsinut, ja aika hyvältä tuntuu.

Uusi vuosi, 2013, on meillä edessä ihan tuota pikaa. Moni haluaa aloittaa "puhtaalta pöydältä", jättää taakseen jotain vanhaa ja turhaa, ja aloittaa jotain uutta.  Monella se on  uusi terveellisempi elämä, terveellinen  ja monipuolinen ruoka ja liikunta.  Ja se sopiikin erittäin hyvin näin joulun ja uuden vuoden herkuttelun jälkeen uudeksi aluksi.  Mitä paremmin voimme, sitä paremmin jaksamme uusia haasteita.  Pidä kiinni päivän tärkeistä aterioista ja lähde liikkumaan vähintään 2-3 kertaa viikossa. Ota alussa vähän rauhallisemmin, ja lisää tahtia kunnon karttumisen myötä. Hyvää alkuinnostusta ei kannata tappaa liiallisella itsensä rasittamisella.  Ensimmäisillä kerroilla voi olla vaikea lähteä liikkeelle, mutta sinnikkyys palkitaan ja pian jo kaipaat lenkkipolulle.  Siitä se lähtee!



Kuva täältä.


Oikein hyvää uutta vuotta 2013,  ja menestystä kaikelle uudelle, mitä aloitat!

torstai 22. marraskuuta 2012

Vyöhyketerapia - humpuukia vai ei ?

Vyöhyketerapia on tehokas hoitomuoto.  Monesti jotkut vaivat, jotka ovat aiheittaneet ongelmaa vasta vähän aikaa, voivat hävitä jopa yhdellä tai kahdella hoidolla.  Vyöhyketerapia ei kuitenkaan ole mikään hokkus pokkus-temppu.  Jos vaivaa on ollut pitkään, tarvitaan useampi hoito.   Tuloksia ei paljoa ehdi syntyä parista hoitokerrasta, varsinkin jos hoidettava on epäilevällä kannalla.  Keholle on annettava mahdollisuus ottaa hoitoa vastaan ja korjata häiriötilansa.  Se tarvitsee aikaa,  onhan oire ja vaivakin tullut pikkuhiljaa pitemmän ajan kuluessa.

Jo ystäväksenikin tullut asiakkaani, Terttu, tuli vyöhyketerapiahoitooni tammikuussa.  Hän tarvitsi apua jalkojen voimakkaaseen turvotukseen.  Selässä oli myös valtavat kivut.  Näin hän kertoo kokemuksistaan vyöhyketerapiasta:


Luontaishoidot - humpuukia vai ei ?
Tässä erään epäilijän tarina:

Olen seitsemänkymppinen mummeli, ollut eläkkeellä jo kaksikymmentä vuotta.  Kolmekymmentä vuotta ehdin hoitaa sairaita lapsia sekä aikuisia,  vastasyntyneistä vaareihin, jopa kuolemankin kohdatessa.

Kun oma terveyteni alkoi heiketä, pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle.  Olen saanut erilaisiin vaivoihini hyvää hoitoa sairaalan henkilökunnalta ja uskonut lääkkeiden auttavaan voimaan myös perintönä saamaani nivelrikkoon.

Kunnes sitten selkäni kipeytyi tosi pahasti.  Kävely vaikeutui lähes olemattomiin, nukkumaan pystyin vain puoli-istuvassa asennossa, keppien avulla nousin tuskien kautta ylös vuoteesta.  Lisäksi jalat turposivat niin, ettei kenkiä saanut jalkoihin.  Lääkäritkin ihmettelivät määräten nesteenpoistolääkkeitä, joista ei kuitenkaan ollut apua.  Röntgen- ja magneettikuvausten jälkeen oli selvää, että tarvitaan jäykistysleikkaus yhden nikaman kohdalle.

Mutta millä saisi jaloista turvotuksen pois?
Internetistä löytää vastauksia moneen asiaan.  Päätin kokeilla vyöhyketerapiaa, epäuskoisuudestani huolimatta.  Umpimähkään valitsin vyöhyketerapeutin numeron.  Soitin ja kysyin, pystysikö hän auttamaan.  Hän lupasi yrittää.

Niin alkoi luottamuksellinen hoitosuhde ymmärtäväisen ja ammattitaitoisen Annen kanssa.
Kävin alkuun kaksi kertaa viikossa ja turvotus alkoi laskea,  ja hävisi kokonaan ja pysyi poissa 5-6 hoitokerran jälkeen.  Olo tuntui paremmalta.  Kävelykin onnistui helpommin,  olihan kipua selvästi vähemmän.

Jotain tapahtui elimistössäni.  Lopetin itse nesteenpoistolääkkeet, sekä useita vuosia käyttämäni unilääkkeen.   Aineenvaihduntani alkoi toimia itsekseen, ja pystyin rentoutumaan ja nukkumaan paremmin, kun kipua oli vähemmän ja mieleni oli rauhallisempi.  Oloni kohentui niin paljon, että jaksoin hyvin odotella syksyksi kaavailtua selkäleikkausta.

Aloitin Annen hoidot tämän vuoden tammikuussa ja nyt tätä kirjoittaessani on marraskuu.
Selkäni leikattiin syyskuussa.  Leikkaus onnistui hyvin ilman komplikaatioita.  Olen kuntoutunut hyvin ja tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän niin leikkauksen kuin Annen hoitojenkin myötä.  En tarvitse särkylääkkeitä, kävelen ja nukun hyvin, ja turvotus on pysynyt poissa.

Hoitosuhteeni Annen kanssa jatkuu edelleen.  Olen saanut vyöhyketerapiahoidosta niin hyvät eväät itseni hoitamiseen. 

Suosittelen muillekin epäilijöille! Kokeilkaa!

Lämpimin ajatuksin kiitollisena saamastani avusta,

Terttu Ollikainen
Lastenhoitaja


Näin hyviin tuloksiin pääsimme yhdessä Tertun kanssa, koska Terttu sitoutui hoitoon ja välillemme syntyi luottamus.  Hän tarvitsi apua ja minä halusin auttaa.  Hän otti vastaan vinkit ja ohjeet, jotka annoin kokemukseni ja koulutukseni pohjalta ruokavaliosta, vitamiineista ja hivenaineista, ja noudatti niitä.  Hän sitoutui käymään hoidossa myös riittävän usein. 
Alussa hän kävi 3-4 päivän välein, sitten viikon - kahden - kolmen välein.  Sen jälkeen hoito on tehty kerran kuussa. 

Hoidon vaikutuksistakaan  ei ollut epärealistisia odotuksia.   Oli  selvää, että keholle pitää antaa mahdollisuus ottaa hoitoa vastaan, ja odottaa kärsivällisesti tuloksia, joita kyllä heti jo ensimmäisen hoidon jälkeen alkoi tulla.  Turvotusta oli vähemmän muutamana päivänä, mutta sitä tuli kuitenkin takaisin, kunnes se alkoi pysyä poissa viiden - kuuden hoidon jälkeen.
Yllätys oli minullekin, että hoito oli vaikuttanut niin suotuisasti, että Terttu oli jättänyt pitkäaikaisia lääkkeitä pois.

Tertun tapaus on mielestäni erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvin vyöhyketerapia voi toimia ja auttaa hankalissakin vaivoissa ja ongelmissa.  On vaan uskallettava kokeilla, heitettävä mahdolliset ennakkoluulot pois.  Eräs asikkaani jo vuosia sitten sanoi mielestäni sopivasti, että ei (hoitoon) tarvitse uskoa, riittää kun kokee ja tuntee sen hyväksi.  

Tule ja kokeile! 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Koliikkihoitoa

Syksyä elellään jo.  Kesä on väistämättä ohi, vaikka niin kovasti vielä toivoin lämpimiä ja kauniita, aurinkoisia päiviä.  Aina silti löytyy valopilkkuja sateiseenkin syksyyn.

Työssäni suuri ilonaihe on pienet vauvat.  Niitä tulee hoitoon tämän tästä.

Koliikkia poteva vauva itkee pitkään, ja häntä on vaikea saada rauhoittumaan.  Lääkäri määrittelee vaivan koliiikiksi, jos vauva itkee enemmän kuin 1,5 h päivässä.  Monet koliikkivauvat itkevät huomattavasti enemmän, 3-4 tuntiakin päivässä.

On tietysti vauveleita, jotka sinnittelevät suht' hissukseen, ähisten, puhisten jopa "muristen" vatsavaivoissaan.  Masu vaivaa sen verran, että he eivät pysty nukahtamaan, tai nukkuvat vain pieniä pätkiä kerrallaan.  Se, kuten myös pitkään jatkuvat itkut, verottavat voimia koko perheeltä.

Vauvalle voi siis tehdä koliikkihoidon, oli vaiva sitten pieni tai iso, tai siltä väliltä.   Useimmiten pienokaiset ovat noin viiden viikon ikäisä, kun he tulevat hoitoon.  Mitä aikaisemmin hoidot aloitetaan, sitä helpommin ne tehoavat. Nuorin hoidettavani on ollut kahdeksan päivän ikäinen.  Joskus vanhemmat puolestaan sinnittelevät ja tuovat vauvan hoitoon vauvan ollessa "jo" 2-3 kk.


Vyöhyketerapian on todettu tuovan apua suurimmassa osassa koliikkitapauksia.  Vyöhyketerapiaa käytetään jo useissa sairaaloissa mm. synnytyskipujen lievittämiseen.  Se on luonnonmukainen hoitomuoto, joka tuo vauvalle yleensä myös mielihyvää.

Pieni vauva riisutaan hoitopödälle vaippasilleen pyyhkeen sisään.  Hänet sivellään ja hierotaan kevyesti kokonaan päästä varpaisiin.  Enimmän osaa hoitoa käsitellään pientä jalkaterää,  ja mm. sieltä löytyviä vatsan ja suoliston heijasteita.  Myös pieni niska saa heijasteiden kautta hoitoa.  Onhan se joutunut synnytyksessä kovaan rasitukseen, ja kenties ollut pahasti puristuksessa kauankin synnytyksen kestäessä. Niska voi siis olla hoidossa  avainasemassa, koska sen kautta kulkee tärkeä vagus- eli kiertäjähermo, joka hermottaa mm. vatsan ja osan suolistoa.

Hoito tehdään vauvan ehdoilla, kevyesti ja hellävaraisesti, välillä syliin ottaen ja tyynnytellen, jos tarve niin vaatii.


Vauvan hoitamiseen menee  aikaa 30 - 50 min vähän riippuen siitä, millä tuulella vaavi sattuu olemaan.  Joskus aika vähän venyy, jos pitää vaikka antaa maitohuikkaa tyynnyttämään vauvaa.

Tarvittaessa annan myös ohjeita äidille ruoka-aineista, joita tulisi välttää imetyksen ja pahimpien masuvaivojen aikana. Lisäksi avuksi otetaan  maitohappobakteerit.  Itse kolmen lapsen äitinä ja yhden lapsenlapsen mummina, sekä jopa satoja vauvoja hoitaneena terapeuttina haluan antaa myöskin kokemukseeni pohjautuvia neuvoja ja vinkkejä jos hoitotilanne niin vaatii.

Hoidon aikana vauva on hetken aikaa myös vatsallaan.                 




Hoitokertoja tarvitaan 2-6, minkä jälkeen vaivat ovat selvästi helpottuneet tai kokonaan hävinneet.
Usein jo ensimmäinen hoito voi tuoda helpotusta tilanteeseen.  Hoidot pyritään antamaan parin kolmen päivän välein.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Aloitus

Moikka moi!

Ensimmäinen blogini, ja postaukseni!

Saanko esitellä itseni?

Nimeni on Anne.  Otin aimoharppauksen reilut kymmenen vuotta sitten toisesta  ammatista -  opettaja - vyöhyketerapeutiksi.  Tätä nykyä teen vyöhyketerapiahoitoja ihmisille, jotka haluavat hoitaa itseään luontaisesti.  Hoidan myös lapsia,  ja varsinkin pienet vauvat ovat lähellä sydäntäni. Nuorin "asiakkaani" on ollut 8 päivän ikäinen, ja vanhin 94-vuotias.

Miksi sitten pitämään blogia?
Minulla on ollut vastaanotto siis 11 vuotta,  mutta en ole oikein osannut hyödyntää nettiä työssäni.  Mutta nyt sitten tyttäreni ansiosta (hän pitää myös blogia) uskaltauduin vähän vanhanaikaisena tällaista kokeilemaan.  Aikomukseni on kirjoitella  silloin tällöin  minua kiinnostavista asioista,  lähinnä terveyteen, ehkä muihinkin luontaishoitoihin liittyvistä asioista.  Voipi olla, että joskus löytyy vähän syvällisempääkin elämän pohdiskelua.

Tutustu hoitoihini!  Koko kehon vyöhyketerapialla on suuret mahdollisuudet auttaa sinua !