Jo ystäväksenikin tullut asiakkaani, Terttu, tuli vyöhyketerapiahoitooni tammikuussa. Hän tarvitsi apua jalkojen voimakkaaseen turvotukseen. Selässä oli myös valtavat kivut. Näin hän kertoo kokemuksistaan vyöhyketerapiasta:
Luontaishoidot - humpuukia vai ei ?
Tässä erään epäilijän tarina:
Olen seitsemänkymppinen mummeli, ollut eläkkeellä jo kaksikymmentä vuotta. Kolmekymmentä vuotta ehdin hoitaa sairaita lapsia sekä aikuisia, vastasyntyneistä vaareihin, jopa kuolemankin kohdatessa.
Kun oma terveyteni alkoi heiketä, pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Olen saanut erilaisiin vaivoihini hyvää hoitoa sairaalan henkilökunnalta ja uskonut lääkkeiden auttavaan voimaan myös perintönä saamaani nivelrikkoon.
Kunnes sitten selkäni kipeytyi tosi pahasti. Kävely vaikeutui lähes olemattomiin, nukkumaan pystyin vain puoli-istuvassa asennossa, keppien avulla nousin tuskien kautta ylös vuoteesta. Lisäksi jalat turposivat niin, ettei kenkiä saanut jalkoihin. Lääkäritkin ihmettelivät määräten nesteenpoistolääkkeitä, joista ei kuitenkaan ollut apua. Röntgen- ja magneettikuvausten jälkeen oli selvää, että tarvitaan jäykistysleikkaus yhden nikaman kohdalle.
Mutta millä saisi jaloista turvotuksen pois?
Internetistä löytää vastauksia moneen asiaan. Päätin kokeilla vyöhyketerapiaa, epäuskoisuudestani huolimatta. Umpimähkään valitsin vyöhyketerapeutin numeron. Soitin ja kysyin, pystysikö hän auttamaan. Hän lupasi yrittää.
Niin alkoi luottamuksellinen hoitosuhde ymmärtäväisen ja ammattitaitoisen Annen kanssa.
Kävin alkuun kaksi kertaa viikossa ja turvotus alkoi laskea, ja hävisi kokonaan ja pysyi poissa 5-6 hoitokerran jälkeen. Olo tuntui paremmalta. Kävelykin onnistui helpommin, olihan kipua selvästi vähemmän.
Jotain tapahtui elimistössäni. Lopetin itse nesteenpoistolääkkeet, sekä useita vuosia käyttämäni unilääkkeen. Aineenvaihduntani alkoi toimia itsekseen, ja pystyin rentoutumaan ja nukkumaan paremmin, kun kipua oli vähemmän ja mieleni oli rauhallisempi. Oloni kohentui niin paljon, että jaksoin hyvin odotella syksyksi kaavailtua selkäleikkausta.
Aloitin Annen hoidot tämän vuoden tammikuussa ja nyt tätä kirjoittaessani on marraskuu.
Selkäni leikattiin syyskuussa. Leikkaus onnistui hyvin ilman komplikaatioita. Olen kuntoutunut hyvin ja tuntuu kuin olisin saanut uuden elämän niin leikkauksen kuin Annen hoitojenkin myötä. En tarvitse särkylääkkeitä, kävelen ja nukun hyvin, ja turvotus on pysynyt poissa.
Hoitosuhteeni Annen kanssa jatkuu edelleen. Olen saanut vyöhyketerapiahoidosta niin hyvät eväät itseni hoitamiseen.
Suosittelen muillekin epäilijöille! Kokeilkaa!
Lämpimin ajatuksin kiitollisena saamastani avusta,
Terttu Ollikainen
Lastenhoitaja
Näin hyviin tuloksiin pääsimme yhdessä Tertun kanssa, koska Terttu sitoutui hoitoon ja välillemme syntyi luottamus. Hän tarvitsi apua ja minä halusin auttaa. Hän otti vastaan vinkit ja ohjeet, jotka annoin kokemukseni ja koulutukseni pohjalta ruokavaliosta, vitamiineista ja hivenaineista, ja noudatti niitä. Hän sitoutui käymään hoidossa myös riittävän usein.
Alussa hän kävi 3-4 päivän välein, sitten viikon - kahden - kolmen välein. Sen jälkeen hoito on tehty kerran kuussa.
Hoidon vaikutuksistakaan ei ollut epärealistisia odotuksia. Oli selvää, että keholle pitää antaa mahdollisuus ottaa hoitoa vastaan, ja odottaa kärsivällisesti tuloksia, joita kyllä heti jo ensimmäisen hoidon jälkeen alkoi tulla. Turvotusta oli vähemmän muutamana päivänä, mutta sitä tuli kuitenkin takaisin, kunnes se alkoi pysyä poissa viiden - kuuden hoidon jälkeen.
Yllätys oli minullekin, että hoito oli vaikuttanut niin suotuisasti, että Terttu oli jättänyt pitkäaikaisia lääkkeitä pois.
Tertun tapaus on mielestäni erittäin hyvä esimerkki siitä, kuinka hyvin vyöhyketerapia voi toimia ja auttaa hankalissakin vaivoissa ja ongelmissa. On vaan uskallettava kokeilla, heitettävä mahdolliset ennakkoluulot pois. Eräs asikkaani jo vuosia sitten sanoi mielestäni sopivasti, että ei (hoitoon) tarvitse uskoa, riittää kun kokee ja tuntee sen hyväksi.
Tule ja kokeile!
